Minun vuosi vaihtuu Turussa, Mintun vuosi vaihtuu Könkäällä.
Aiemmin tuo vuoden vaihtuminen on jotenkin aina kutitellut vatsanpohjassa ja on miettinyt, että mitä se tuleva vuosi tuo tullessaan. Nyt ei ole kutittelua eikä mietteitä tulevasta vuodesta. Mun vuosi vaihtuu flunssan kera kotosalla..My new bf?? Kovin sitoutuvaa sorttia on tämä flunssa ollut.. Marraskuusta asti on yhteistä elämää taivallettu. En pistäis pahakseni, jos hra/rva flunssa päättäisi mun kropan dumpata ja lähteä paremmille apajille. Haluan jo lenkille ja salille ja uimaan. Tämä jatkuva päänsärky ja väsymys uuvuttaa ja vie voimat. Vaikka kuinka lepäisin, niin kroppa huutaa vaan lisää lepoa ja jos liikkeelle lähden, niin kipeemmäksi vain tulen. Tähän tautiin on kaikki konstit ja kommervenkit kokeiltu. Mikään ei tehoa. Luovutan.
31.12.2013 ja olen päivän töissä. Istua möllötän koneella ja, jos joku ihana asiakas tänne eksyy näin uudenvuodenaattona, niin innosta hihkuen häntä palvelen. En tiedä kuka eksyy kauppoihin tänään, minä en kyllä lähtisi kotoa mihinkään..Paitsi ruokakauppaan, sinne olisi itsellänikin tarkoitus eksyä töiden jälkeen. Suurta pohdintaa aiheuttaa, että valitsenko lähi Valintatalon vai Prisman. Jälkimmäisessä tosin voi olla moni muukin yhtä aikaa. Luulen, että Valintatalo on rennompi ratkaisu. En pidä ihmispaljoudesta enkä huutavista lapsista kaupassa enkä ihmisistä jotka tönivät ostoskärryillään tai ihmisistä jotka jumittavat laumaksi keskelle käytävää kärryjen kanssa. Liikkukaa ihmiset! Liikkukaa! Älkää jumittako toisten eteen! Uh, näen jo itseni Prisman jauhelihaosastolla puremassa hampaita yhteen. Olenko sittenkään ihminen, joka luottaa hymyyn ja positiivisuuteen.. Kyllä minä olen, mutta en Prismassa ruuhka-aikaan. Silloin luotan kyynärpäätaktiikkaan ja nopeisiin jalkoihin. Voisin silti olla hurja ja ekstriimi ja kokeilla Prismaa. Sieltä saisin varmasti kaiken tarvittavan. Eikä minun ole pakko tänään ostaa jauhelihaa.
Joka vuosi olen tehnyt jonkin uudenvuodenlupauksen. Yleensä turhaan, mutta tehnyt kuitenkin. Tänä vuonna en aio luvata itselleni muuta kuin, että muistan lotota. Uskon enneuniin. Toivottavasti nämä enneunet ovat olleet tulevalle vuodelle eivätkä 50vuoden päähän. Tosin, ne unet saattoivat olla myös toiveunia. Eräs entinen pomoni on minulle sanonut, että unelmat toteutuu, jos niihin vaan jaksaa uskoa tarpeeksi. Lieneekö totta vai ei..who knows..Haluttaisi kysyä ko. henkilöltä näin muutaman vuoden jälkeen, että vieläkö hän on samaa mieltä asiasta. :)
Onnellista ja parempaa uutta vuotta 2014!
<3 Elina
