Cooli coolimpi coolein...

Siis kesä. Todella cool..viilee..kylmä..viluinen..jäätävä..Mitä vielä?
Tänään aamulla heräsin, katsoin ulos....aaand then I was like whaaaaat?? Pilvetön taivas ja aurinkoa, tän on pakko olla unta!
Nyt oli jäänyt jo viluinenmoodi päälle (olinko jo luovuttanut kesän suhteen?) tästä kylmyydestä, että vedin pitkähihaisen paidan päälle, kun lähdin töihin. Ulkona huomasin jotain positiivista; minua EI palele! Ei edes vilustanut!
Voi kuulkaas sitä hymyy mikä mul oli, kun poljin töihin! Ihanaa! Lämmintä! Aurinko!
Oli huippuu..Ihan parasta...Aurinko my love.
Ei se ny sit ihme olekaan, että on v*tuttanu jo kaks viikkoa. Sehän on johtunut vaan siitä, et ei oo paistanu aurinko ja on ollu kylmää. Mun pää ei olekaan sekaisin. Luulen, et poikakaverikin oli suurinpiirtein lähettämäs mua jo johonki pehmustettuun huoneeseen. Onneks aurinko ja lämpö tuli takaisin ainakin hetkeksi, että sain vähän lisäaikaa. :)

Olen tässä miettinyt monta päivää meitä naisia, meidän omituisella tavalla toimivaa mieltä ja etenkin itseäni.
Naisethan ovat AINA oikeassa ja tietävät paljon kaikesta. Ainakin mä olen. Aina. Ja vaikka sanon, että ihan sama, annetaan asian olla, niin se tarkoittaa vaan sitä, että en jaksa väitellä asiasta missä olen oikeassa ja mietin mielessäni, et "älä jaksa jauhaa, kun sä oooot niii väärässä!".
IKINÄ en myöntäisi ainakaan täysin suoraan olevani väärässä. Enkä varsinkaan kelleen miehelle. Enkä ainakaan omalle poikakaverille. En todellakaan..se olisi typerää. 
Joskus kyllä haluaisin vaan vetää syvään henkeä ja päästä jonkin ärsyttävän asian yli heti, mutta ei. Ei se vaan onnistu. Olen kokeillut. Mun on pakko päästettävä ne höyryt ulos, jos jokin asia ottaa päähän. Se on vaan pakko. Valitettavasti kohteena on yleensä se rakkain.. mut kenelle muullekaan sitä kiukuttelis, kun sille, kehen voi luottaa, et on siin vieres viel huomennakin vaikka kuinka ois pahalla tuulella.
Onneks mun kiukut on jotakuinkin tällaista joka kerta; raivostuminen nollasta sataan kolmessa sekunissa, max. 5min mökötystä ja v*ttuiluu, 5min omassa parhaudessaan rypemistä ja miettimistä, et kuinka toi toinen oli taas nii väärässä kaikessa tjms, 1min miettimistä, et ehkä minussakin oli vikaa (NOOT!) ja sit se ärsytys menikin jo ohi! :)
Aina toi sama kaava. Ihan aina. Sit se huvittaa jossain vaiheessa kiukkua itseäkin, että jaah no tulipas taas sit vedettyy tää sama kaava läpi ja kohta pitäis varmaa pyydellä anteeks. ;)

Ja nämä hormonit! Voi luoja! Miksei kukaan oo kertonu mulle, että kun kolmekymmentä lähenee, niin murrosikä tulee takaisin? Kasvot on, ku teini-ikäisellä ja mielialavaihtelee tunnin välein. Mielenkiintoista tässä on se, että nykyään sen tiedostaa mistä nämä kiukut ja vitutukset johtuu. 15 vuotta sitten koko maailma vaa oli perseestä ja vanhemmat niin todella typerii jne. Nyt tajuu, kuin hölmö sitä itse välissä on, mutta on tää rankkaa  olla nainen kaikkien näiden tunteiden kanssa. Hirveetä myllerrystä vitutuksesta ihkutukseen..välissä vihaa koko maailmaa ja välissä rakastaa rikkaruohoakin. Superärsyttävää. 
Haluan olla taas 25v...Silloin mun mieli oli paljon seesteisempi. Vai kultaako aika muistot?

Naisen mieli - kiero kuin korkkiruuvi..Vai onkse vaan mun mieli?


Töistä pyörällä kotiin ja kotona kahvakuula saa kyytii...!



Mukavaa ja ihanaa viikonloppuu! <3


Elina

Kesä ja isojen tyttöjen juttuja

KESÄ!
Se on täällä ja nautin tästä etelän kesästä. Ei ole hyttysiä eli sääskiä, ei kylmää lumista talvea niinku tänään on tuolla Ylläksen huudeilla ollut! USKOMATONTA! Kesäkuun puoliväli ja pohjosessa on satanut ensilumen maahan. En ole edes vahingoniloinen vaan todella harmistunut.
Minttu odottaa kesälomaa mummolassa kuin kuuta nousevaa. Huomenna pikku tyttönen lentää sinivalkoisin siivin Helsingistä Rovaniemelle ihan yksin.

Isojen tyttöjen juttuja..

1. Minttu lentää yksin ekaa kertaa
"Ei mua se lentäminen jännitä, kun siellähän on niitä lentoemäntiä ja -isäntiä jotka pitää musta huolen ja mummo tulee vastaan mua lentokentälle. Voin vähän juoda matkalla vaikka vettä ja leikkii petshopeilla, jos tulee tylsää koneessa. Muuten istuskelen ja katselen ikkunasta lentomatkan ajan!"

2. Minttu menee Emman uimakouluun pohjosessa
"Pitääkse Emma huolen, etten mä huku? Auttaakse meitä kaikkii siellä? Onhan varma, et Emma osaa itsekin uida? Onkse ny ihan varmaa, et Emma ei anna kenenkään hukkua?" (...uimakoulu jännittää enemmän, kun lentäminen...)

3. Mintusta tulee isosisko heinäkuussa. 
Hän on päättänyt, että pikkuveljen nimeksi tulee Eero.
"Mun mielestä kaikki maailman pojat vois olla Eeroja, koska mä tykkään Eerosta niin paljon!"

4. Eskari alkaa elokuussa.
"Joo, oonhan mä aika iso tyttö jo, kun mä eskariinki meen. Mä ostan sit simmossen uuden repun ja uusii kynii. Pitääks vaatteetkin olla isompii, ku alkaa eskari? Ehdinkö mä mummolast kotii ennen eskarii?"

5. Pyöräily. 
Meillä ei enää muuta tehtäisikään, kun pyöräillään.. Mutta se on hauskaa niin mulle kuin Mintullekin. Pääsen kunnolla lenkille ja Minttu on ylpeä itsestään, kun on oppinut liikennesääntöjä, liikkeelle lähdön ilman apua, alamäessä jarruttamisen ja jarruttamisen muuten vaan.

Mutta missä vaiheessa mun pienestä prinsessasta on kasvanut noin iso tyttö?
Mua jännittää Mintun lentäminen niiiiiin paljon enemmän kuin häntä itseä.
Oon monta päivää mielessäni hokenut, että kaikki menee hyvin ja Minttu kyllä pärjää ja se on vaan lyhyt lentomatka ja ja ja...
Tässä ihan herkistyy vähän väliä, kun miettii, että kuinka vauhdilla Minttu kasvaa. Ihan "pelottaa" jo se ajatus, että kohta ei enää käperry syliin, kun varpaaseen sattuu tai, kun sormessa on haava.
Onneks lähipiirissä on paljon pieniä joita voi sit käydä halittelemassa, kun oma tyttö ei halittavaks ja sumpattavaks enää suostu. :) :)

Mulla on jo monta päivää ollut ikävä ihmisiä. Teitä mun elämän pohjosen ihmisiä. Kaikkia naapureita, kummeja, kavereita, tuttuja.. (Joooo eihän se ole, kun tulla käymään.. Valitettavasti työt rajoittaa sen verran vapaa-aikaa, etten ny ihan heti ole tulossa.)
Olisi kivaa mennä kauppaan ja jutella tuttujen kanssa...Olisi kiva olla lenkillä ja törmätä tuttuihin ja naapureihin..Olisi kiva moikata ohimennen tuttuja ihan missä vaan.
Vaikka nautin asua täällä tosi paljon ja on niin mukavaa, kun on uusia ihmisiä elämässä ja täälläkin alkaa jo olemaan sen verran kavereita ja tuttuja, että jopa joskus johonkin tuttuun törmään! :) Mutta..Mulla on ikävä niitä "pieniä piirejä"...vaikka todellisuushan on mun mielestä se, että ne piirit on siellä pohjosessa paljon isommat kuin täällä.
Meidän elämä pyörii pääasiassa tätä samaa ympyrää...keskusta, Raisio, päiväkoti, lähikauppa (joskus harvoin Prisma tai Cittari), jos ulkoillaan niin ulkoillaan jokirannassa tai ainakin siinä lähettyvillä.
Pohjosessa elämä pyöri sentään Ylläs, Levi, Muonio, Tornio, Rovaniemi jne...Eli ympyrä on isompi ja jokapaikassa tuttuja! Aina, jos johonki meni, niin oli joku ketä halusi nähdä... Jos menisin täällä 250km päähän, niin tuskin tuntisin ketään..eikä ois ketään kenen kanssa sopia kahvitteluja.
Molemmissa paikoissa omat hyvät puolensa..Ikävästä huolimatta en takaisin pohjoseen muuttaisi.. Pidän turusta, tämä tuntuu kodilta ja on meidän koti ja kaikki on nyt mukavasti, mutta välissä ikävä teitä kaikkia mun elämän ihmisiä kohtaan vaan kasvaa isoksi.

Voisitteko te kaikki tulla vaikka kahdeksi viikoksi Turkuun?


Trevlig midsommar för alla!!!


Elina