Sain jo sunnuntaina etukäteen ensimmäisen syntymäpäivälahjan, että saan tämän mukaan pyöräreissulle...
 |
| Polar FT60 |
How sweet. :)
Maanantaiaamuna sitten pakkasimme tavarat reppuun ja pyörän laukkuun, söimme rauhassa aamupalan ja lähdimme polkemaan Turusta kohti Nauvoa. Rauhallinen vauhti ja tasainen tappava polkeminen oli tarkoitus.
Ensimmäiset 10km poljimmekin rauhallisesti, mutta alamäissä vauhti kiihtyi tottakai ja ylämäet oli poljettava omassa rytmissä vauhdilla ylös, ettei niissä tuskaisissa mäissä tarvitse kauaa pungertaa. :) ..Eli se siitä rauhallisesta ja tappavasta polkemisesta. Maanantaina oli "kiva" ilma pyöräillä, vain jotain +32 astetta. Syke nousi maksimissaan 174, mutta ei hätää, kun se sieltä nopeasti alas putoaa. :)
Matkakaveri oli siis oma hellu. Voiko parempaa matkakaveria ollakaan. Ei.
Vaikka toisen tuntee miltei läpikotaisin ja tietää ne kaikki pienet "ärsyttävät" piirteetkin, niin silti vielä tulee vastaan jotain mitä toinen ei vaan ymmärrä. ;) ..ja ei voikaan ymmärtää, hän on mies.
Esim.
1! mulle EI saa puhua, kun pyöräilen jyrkkää ja pitkää ylämäkeä painava reppu selässä.
2! mun vieressä EI saa puuskuttaa!
3! mulle EI saa sanoa, että onpa raskas mäki.
...Nää on näitä mun omia pieniä juttuja.
Pyöräilen suhteellisen paljon ja yleensä yksin. Nautin, kun maisema vaihtuu ja edessä tulee esim isoja ylämäkiä joissa saa reidet huutamaan hoosiannaa. Nautin siitä omasta pyöräilyrytmistä ja siitä miten väsyneenä se rytmi on se mikä auttaa jaksamaan ne mäet ylös. Menomatkalla Nauvoon tästä jo huomautin, että puhumisen voi sitten hoitaa mäen päälläkin eikä puolessa välissä. En tiedä eikö kaveri kuullut vai rekisteröinyt tätä juttua? :)
Paraisilla pidimme välipala- ja juomatauon, josta lähdimme sitten jatkamaan matkaa kohti Nauvoa.
Hauskuutta mun elämään toi Paraisten Valintatalon edessä jäätelöä syöneet miehet jotka seisoivat noin metrin päässä musta ja he ilmeisesti luulivat eka, että me ei ymmärretä suomea..tai sit eivät vaa välittäneet..? "Jaa, katos niil on tuollaset fillarit, kyl on hienot fillarit. Ei tuollasii suomest saakkaan, kyl on jostain ulkomailta hankittu! Kuinkahan kaukaa nekin on tänne polkeneet?" (Nummenpyörästä hankittu ja Turusta poljettu....nii ja mis lie Kiinassa ne Nishikit ja Tunturit valmistetaan..?) Hauskoja miehiä.
Paraisten jälkeen ennen lauttaa tien vierustaa poljetaan kapeaa hiekkapolkua/-tietä pitkin. Ei ollut mun hybridini siihen paras mahdollinen pyörä, kun kovassa vauhdissa alamäessä lähti maantierenkaat vähän luistamaan hiekkapinnalla. Maasto oli vaihtelevaa, jopa vuoristoratamaista. :) Vauhti oli pakko pitää hyvänä, kun oli pieniä jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä vuoronperään. Taas se tasaisen tappava vauhti unohtui.
Jossain vaiheessa hylkäsin hetkeksi hiekkapolun ja poljin autotietä pitkin. Se ei valitettavasti ollut se parhain idea, kun saariston tiet ovat osan matkaa kovin kapeita sekä mutkaisia ja ajattelin sitten, et oman ja autoilijoiden turvallisuuden vuoksi poljen kuitenkin sitä hiekkapolkua.
Ilma oli tukahduttavan kuuma, kun pääsimme lautalle lepäämään hetkeksi. Vaikka joimme välillä paljon ja niin olimme polkemisesta todella uupuneita molemmat, mutta uupumus ei johtunut surkeasta kunnosta vaan pääosin siitä tukahduttavan kuumasta ilmasta mikä näinä kahtena päivänä oli.
 |
| Turku-Nauvo, hillitön helle. |
Viimeiset kilometrit lautalta hotellille poljimme rauhallisemmin ja pysähtelimme enemmän kuin alkumatkasta.
Geelisatula oli pelastus ja geelihousut ois olleet vielä enemmän pelastus, mutta jälkimmäisiä ei ollut kummallakaan jalassa.
Yksi 10km polkemista meni syvässä hiljaisuudessa, tuulen humina oli ainoa minkä kuulin korvissani ja mietin vaan viileää suihkua. Kumpikaan ei halunnut tai jaksanut enää puhua mitään, kunnes takaa kuuluu huvittunut lausahdus; "Ei paljoo ääntä kuulu.." ..Molempia väsytti ja uuvutti se kuumuus ja äässi oli kipeenä polkemisesta, mutta silti kaikesta siitä väsymyksestä ja ketutuksesta huolimatta vaan revettiin nauramaan. Se oli viimeistään se hetki, ku tiesin varmasti, et mul on oikee matkakaveri mukana. :)
Nauvossa kävimme kaupassa ja sitte poljimme vielä hotellille, joka on 4,8km päässä Nauvon keskustasta Saaristotien varrella. Yövyimme siis ihanassa, idyllisessä Hotel Stallbackenissa http://www.grannasgard.fi/hotel-stallbacken. Kaunis, rauhallinen paikka ja ystävällisiä ihmisiä. Ihana paikka kaikinpuolin! Menisin tänne uudelleenkin! Hotelli oli tehty vanhaan navettaan ja sisustus oli kauniin maalaismainen, huoneet olivat simppelit, raikkaat ja kauniit sekä ennenkaikkea VIILEÄT! Alakerrassa viihtyisä ravintola, jossa listalla oli saariston herkkuja ja muuta hyvää. Itse tällä kertaa kuitenkin päädyimme Nauvon keskustasssa syötyihin burreihin, mikä ei siis johtunut hotellin ruokalistasta, vaan P:n järjettömästä addiktiosta erilaisiin burgereihin. :)
Ainoana pikku miinuksena hotellissa oli ruosteinen vesi. Meitä se ei siinä väsymyksessä ja hikisessä olotilassa sen enempää haitannut, kun juomaveden ostimme jokatapauksessa seuraavalle päivälle, kun kävimme illalla Nauvon keskustassa syömäs.
Tiistaiaamuna mietimme herätessä, että menemmekö aamun 8.30 lautalla Nauvosta Hankaan vai vasta 12.30 lautalla. Päädyimme pikaisempaan aikatauluun ja kiireellä kamat kasaan, juomat pulloihin ja hotellin aamupalalle.
Aamupalan jälkeen lähdimme polkemaan lautalle.
Saimme rauhassa nauttia tunnin verran viileästä merituulesta ja aamuauringosta lauttamatkalla.
Mietimme, että päivästä tulee edellistäkin päivää kuumempi ja emme olleet yhtään väärässä. Parhaimmillaan lämpöä oli +34 astetta. PAAAHTAVAA!
Poljimme osan matkasta ilman paitaa, että edellisen päivän t-paita rusketukset saisivat huutia, mutta ei. Ne on ja pysyy. Ne on meillä edelleenkin. Kaunista on.
Taas sovimme, että poljetaan rauhallisesti! Ei poljettu. Oli niin hyviä ja kamalia mäkiä, että vauhtia oli pakko pitää yllä. Kuumuus vei meistä voittoa pikkuhiljaa ja jouduimme "luovuttamaan" ylämäissä. Taluttaminen oli ainoa vaihtoehto. Toisaalta teki myös hyvää välissä hieman kävellä, kun venyttelyistä huolimatta takareidet oli kovin kireenä edellisen päivän polkemisesta.
Kuumuus oli niiin uuvuttava, uuvuttavampi kuin edellisenä päivänä. Meidän omat huiput "läpät" ja toistemme tsemppaus auttoi paljon siinä väsymyksessä. On mahtavaa, kun on ihminen joka on yhtä hölmö kuin itsekin olen, mutta sopivassa suhteessa täysin erilainen.
Pyöräily olisi ollut moninverroin helpompaa ja kevyempää, jos sää olisi ollut edes puolipilvinen, paahtava aurinko vaan vie voimat, vaikka kuinka joi ja söi hyvin.
Rymättylässä haimme 3 litraa lisää vettä, ostimme torilta mansikoita, söimme eväitä ja pidimme kunnon tauon.
Jatkoimme polkemista sopivassa hiljaisuudessa ja pidimme juomataukoja usein.
Huumori oli tosin hieman koetuksella Särkänsalmen sillalla, kun poljin jyrkkää mäkeä ylös kohti siltaa ja pidin sitä mainitsemaani omaa polkemisrytmiä päällä, niin takaa alkaa kuulumaan joku hemmetin etana laulu :'D
..Voin sanoa, et v*tutti ja nauratti, niin paljon että rytmi meni taas kerran metsään!
"Särkänsalmensillalla oli pieni eee-tana, söin sen ja laitoin päälle smee-tanan"
..Kesken P:n parhaimman etanarallin hyppäsin pois pyörän päältä ja jatkoin matkaani taluttamalla.
Pidin siinä sivussa pienen sievän keskustelun taas kerran mun polkemisrytmistä ja vastaukseksi sain naurua ja "eikö siis laulaakaan saa!?" ja "no kyllä mä nyt ymmärrän!" ...no jatkoin polkemista, kun ajattelin, et saan ny rauhassa polkea mäen ylös. Mutta ei. Muutama metri eteenpäin ja rytmin rikkoi "Kato! Näköalapaikka!". Ei se ymmärtänyt. Vieläkään. Talutin pyöräni sillan päälle. (...se mäki oli iso ja pitkä!!)
Edessäpäin oli lisää ylämäkeä ja sen seuraavan ylämäen jälkeen tulee hymyilevä pyöräilijä viereen ja "Huomasitko? Olin ihan hiljaa koko mäen! Mä ymmärsin! Ootko nyt ylpee musta? Joko nyt saa puhua?" :'D :'D Huh. Pystyikö taaskaan muuta, ku nauramaan. Hetkittäin tuntui, et olenko polkemassa 5-vuotiaan kanssa... ;) ;)
Naantalin kyltti oli taivas. Melkein kuin kotona olisi ollut. Naantalissa pieni tauko ja sitten kotiin. Yritettiin polkea hitaasti, mutta suihku ja koti oli vaan jo liian lähellä.
130km takana ja äässi kipee.
Vinkkejä...
Älä lähde polkemaan, jos säätiedotus lupaa +30 astetta ja pilvetöntä taivasta, koska todellisuus vastaa +40 astetta.
Hommaa pyörälaukut tai tavarateline. Meillä ei ollut. Mutta onneksi sentään mielettömän hyvä pyöräilyreppu ja mun pyörässä edessä laukku.
Älä jätä geelihousuja mistään hinnasta pois jalasta.
Muista aurinkorasva.
Juo enemmän kuin liikaa.
Venyttele.
Ota mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, yhden tai kahden yön reissun pärjää samoilla pyöräilyvaatteilla.
Reissu oli Saariston pikkurengastie, 130km yhteensä. Itse käyn pyöräilylenkeillä 25-60km ja ne vedän hyvällä sykkeellä ja ei ne ihan hirveästi tunnu missään seuraavana päivänä ja lenkeillä riittää mukana vesipullo.
Esim Turusta Nauvoon meille kertyi kilometrejä 66,57, mutta olin hotellille päästyäni aivan totaalisen loppu ja poikki ja väsynyt. Emme osanneet edes ajatella kuinka paahtava se helle oikeasti on ja kuinka se vie voimat.
Ens kerralla paremmat varusteet ja paremmat "eväät" matkassa.
Reissu oli hauska ja väsyttävä. Parempaa seuraa ei olisi voinut olla. Huippua, kun on ihminen kenen kanssa nauraa omalle ja toisen ketutukselle, kun on totaalisen loppu, niin aurinkolasien lattialle putoaminenkin sai melkein itkemään.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Elina
