Selkä kipua ja harmitusta Hulluista polkijoista..

En halua valittaa, mutta...
MUN SELKÄ ON KIPEÄ.
Maanantai aamuna lähdetään polkemaan saariston pikku rengastie (130km) ja mun selkä on auttamattoman kipee. Oon venytelly ja oon tehny kaikenmaailman liikkeet jotka aina aiemmin on auttaneet ja helpottaneet, mutta nyt..ei auta, ei helpota, kipu on hetkittäin jopa tuskaisa. Öisin jalkoja särkee selkä ja lantio kivun vuoksi. Pilleripurkkia jo haaveilevasti katsoin illalla, mutta olen päättänyt, että kipulääkkeet on se viimeinen vaihtoehto. En tykkää siitä olosta, kun pää on turta ja kroppa on turta, vaikka ne vuorokaudeks kivun viekin pois.
Huominen alkaa kyllä aamukävelyllä, jos se sitten auttaisi ja helpottaisi. On tuskaa lähteä polkemaan noinkin pitkästi, jos selkä on tässä jamassa.

Rakastan pyöräilyä. Rakastan pyöräillä pitkiä matkoja! Se on ihanaa ja jos saisin vaikka vähän parempaa palkkaa, niin panostaisin kunnon pyörään tai kahteen ja kunnon pyöräilyvaatteisiin ja kenkiin ja kypärään ja kaikkeen. Mutta ei. Näillä mennään ja oon ihan tyytyväinen.

Äkäslompolosta Hullut lähtivät eilen polkemaan Altaan, missä yks hullu sit heittää talviturkkinsa Jäämereen. IHAN HUIPPUA. Kovasti yritin saada järjestymään, että olisin päässyt tälle reissulle mukaan polkemaan ja haastamaan itseä, mutta ei. En päässyt. Harmittaa. Harmittaa paljon. #hupo14:sta (Hullun Polkasu 2014 GOOGLETA!) odotan jatkoa..Ensi vuonna on pakko olla HuPo'15..Ja jos sellainen on, niin lupaan käsisydämellä itsekin heittää sen talviturkin Jäämereen.. Tai mihin ikinä Hullut sit polkaseekaan. Toivottavasti ei kovin kylmien vesien äärelle. :)
Nyt olen vain harmituksessani seurannut Hullujen matkaa facebookista ja jokaisen kuvan kohdalla miettinyt, että "Oooi jospa oisin voinut olla muuukaaanaaa..."
Itsekin haluan sen tunteen, että kun on polkenut yhtenä päivänä vesisateessa (ainakin osa matkasta) 140km, että kuinka hyvä se olo on, kun se ensimmäinen etappi on saavutettu..ja sitä oloa voin vain kuvitella kuin mahtava on, kun Hullut saavuttavat sen viimeisen etapin. Rakastan sitä väsynyttä ja täydellisen uupunutta oloa mikä tulee, kun olet laittanut itsestäsi kaiken likoon ja saavuttanut jotain ja ennenkaikkea sä olet haastanut itsesi ja selvinnyt siitä. Siinä olotilassa on ihan sama niille lihaskivuille tai muille sivuoireille. :)

Kun muutakaan en voi, niin jään seuraamaan Hullun Polkasua facebookista, yritän venytellä, kävellä ja toivoa, että selkä ois parempi maanantaina. Postailen sit saaristoreissun jälkeen fiiliksiä. :)

Huomenna rento ja hauska päivä tiedossa ihanan Marinan kanssa Hangossa!


Mukavaa viikonloppua <3



Elina