Kasvaako teidänkin housut!?

Mulla on töissä mustat suorat housut (Miks ne on muuten suorat housut?) varalla, jos ei huvitakaan laittaa farkkuja tai jos olen unohtanu farkut pakata aamulla reppuun.

Viime talvena ostin nämä espritin pöksyt ja ne puristi ja kiristi, mutta ajankuluessa sit huomasin, että nämä housut ovat TAIKAHOUSUT! Kyllä! Nämä housut nimittäin kasvavat!
Kahden viikon omistussuhteen jälkeen sain nämä jo jalkaan ja ne näytti ok:lta, kun mulla on hyvä ryhti(?)...eikun taisin vetää vatsaa sisään koko päivän, et nappi ei poksahda yhdenkään asiakkaan otsaan (kotona uskalsi vasta hengittää kunnolla).. Mutta housut olivat siis kasvaneet jo kahdessa viikossa! (Niinpä! Tiedän! USKOMATONTA!)
Kesällä, nämä samaiset housut istuivat jo oikein hyvin ja näyttivät kivoilta! Toivoin jopa, että nämä housut eivät enää kasvaisi..
Mutta nyt! Nämä housut ovat kasvaneet lisää! :'( Mitamitamita!? :O
Mistä nyt saan samanlaiset ja yhtä kivat mustat housut? Kun täytyy nyt varmaan laittaa nämäkin siihen saman kassin päälle missä on muitakin kasvaneita vaatteita. Niissä kasseissa on puseroita, mekkoja, takkeja, housuja, hameita jotka ovat menossa kirppiksen kautta parempiin koteihin. Sellaisiin koteihin missä ne voivat jatkaa kasvamista tai sellaisiin missä ne ovat kasvaneet jo täyteen kokoonsa.

Ymmärrän häntä..Hänenkin nahka on ehkä kasvanut?

Käykö teille muillekin niin, että vaatteet kasvavat?! Vai olenko ongelmani kanssa yksin?!



...eikun mitäh...?


Mukavaa viikkoa!

;) Elina

Miksi täällä on poika!?

One word: höyrysauna.

Haluan kodin missä on höyrysauna, sit joskus. Ei ihan tällä hetkellä toteudu (tai tuskin koskaan?), kun ei miljoonat eurojackpotissakaan osuneet kohdalle. Kovasti yritin kyllä. Osallistuin johonki porukkajackpottiinki, mut ei. 
Riittäis mulle vähemmänki, ku 13miljoonaa. Olisin onnellinen jo vaikka muutamasta sadasta tuhannesta. Vaatimattomuus kaunistaa, vai mitä?

Mutta höyrysauna.

Se uimisen jälkeinen ihana olo, kun pääsee höyrysaunaan. Ai että. Tänään mul oli kaks pientä seuralaista höyrysaunassa, joten en mitenkään erityisemmin saanut siitä hetkestä nauttia. Kysyin tyttösiltä, että paljonko pisteitä höyrysauna saa asteikolla 1-10. Vastaus oli yhdestä suusta NOLLA! (Vaikka he itse olivat puhuneet suihkussa kokoajan vain höyrysaunaan menemisestä) Tunsin melkein surua, olenhan rakkaussuhteessa höyrysaunaan. Pyysin perusteluita.
1. Täällä on liikaa höyryä (Niin onki! Ihan liikaa!)
2. Höyry menee suuhun (Niin meneeki! Maistuu pahalle!)
3. Täällä ei edes näe ketään (Ei näekään! Mut joku voi kattoo meitä salaa, jos ne näkee!!!) ..Tässä kohtaa joku mummeli alkoi nauraa höyryn takana..Tyttöjen ilmeet olivat loistavat, hämmentyneet. :D "Kuka täällä nauraa!? Missä se nauraa!?"
4. Höyry jumittuu meidän hiuksiin (Niin jumittuukin!)
5. Täällä on liian kuumaa höyryä (Niin onkin! Ihan liian kuumaa!)
Vastaajina 5v ja 6v tytöt. Ja suluissa siis "kaiku", kun jompikumpi vastaa, niin toinen on aina samaa mieltä.

Kyselin höyrysaunasta vain siksi, että sain itse lisäaikaa nauttia siitä ihanasta höyrystä. Aika ovela olen. Sain lisäaikaa ainakin kaksi minuuttia.

Koska höyrysauna oli liian kuuma (se ei kyllä ollut) niin vaihdoimme saunaa. -_-
Kyllä! Johonkin superlöylyyn. Tsiisus. Istuin alimmalla portaalla ja tunsin tuskaa kuumuudesta. Pikkukoomikot istuivat ylhäällä ja pyysivät mummeleita heittämään lisää löylyä. Mummelit ihastelivat kuinka reippaita ja kauniita tyttöjä molemmat ovat ja nämä prinsessat olivat sit niin mielissään, kun heitä kehuttiin! Sain lopulta maaniteltua heidät vaihtamaan saunaan, jonka oven vieressä lukee lempeä löyly. Tässä saunassa ei kauaa oltu, sattuneesta syystä.....
Toinen huusi ekana ovelta, että "MIKSI TÄÄLLÄ ON POIKA!?" ja kuten olettaa voitte kaiku huusi perässä närkästyneenä "EI TÄÄLLÄ SAA OLLA POIKIA!". Saunassa ei ollut yhtään poikaa. (Oh dear lord, että mua nolotti) Passitin tytöt suihkuun ja pikavauhtia pukkariin.

Yksin saunominen on huomattavasti rentouttavampaa, mutta pienten tyttöjen kanssa se on loppupeleissä paljon hauskempaa.

Tiesittekö, että kun on kaks tyttöä uimahallissa mukana, niin heidän hiukset pitää pestä yhtäaikaa saman suihkun alla, että se on reilua molemmille. Näin he kertoivat.


Mukavaa sunnuntaita!


<3 Elina

Ikäkriisejä ja viikonloppuu

Viikonloppu. Perjantai töissä, lauantai töissä, sunnuntai vapaalla.

Tämä viikonloppu tarkoittaa rentoilua ja hyvää seuraa ja hauskuutta ja juhlimista ja liikuntaa ja ulkoiluu ja ennenkaikkea yhteistä aikaa poikakaverin(vaimikäseon?) kanssa IHAN kahdestaan. Molempien pikkumurut on reissailemassa ja me ollaan ihan kaksin vaan.

Lauantaina töiden jälkeen ois kaverin kolmekymppiset. Me ollaan tutustuttu Marinan kanssa täällä turkusessa, kun aloin käymään hänel kampaajal 1,5v sitten. Hänen kanssa me jaetaan ilot, surut ja huolet.

Tänään me puhuttiin ikäkriisistä ja paljon muustakin.
Itselläni oli ensimmäinen ikäkriisi, kun täytin 20 vuotta. Se oli kamalaa, se oli todella kamalaa. Olin todella ahdistunut syntymäpäivästäni, en halunnut onnitteluja enkä halunnut puhua koko asiasta. Nyt, mietin kuinka nuoria ne 2-kymppiset ovat. En kyllä tuntenut silloin itseänikään vanhaksi eikä se kriisi siitä johtunut, jotenkin kierosti(?) ajattelin, että "nyt ei oo enää paluuta nuoruuteen"... Ei sitä paluuta ole ollut koskaan, enkä koskaan taaksepäin ole halunnut palatakaan, mutta silloin se jotenkin iski ja kolahti ja kauhistutti.
Ehkä silloin mun elämä jotenkin muuttui.. Ehkä ne kriisit eivät olekaan ikäkriisejä vaan voisiko ne olla elämämuuttuu-kriisejä?
En muista enää 2-kymppisen Elinan elämää kovinkaan tarkasti, joten en osaa sanoa mistä se kriisi silloin johtui. Ehkä mun nuoruus loppus sillon? ;)
Seuraavan kerran kriisi tuli, kun 2010 täytin 25vuotta. Se oli vielä kamalampaa. Tajusin, että olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Se oli hirveää, ahdisti. Jos joku kysyi ikääni, niin unohdin(?), että olin 25v, kun muistan, että sanoin olevani 24 vuotias ja korjasin sitten (katkerana) perään todellisen ikäni.
Nyt, kun kolkuttelen 3-kympin ovella, niin ei tunnu kriisiä. Vielä. Ens keväänä voi olla jo eri juttu, kun SE päivä alkaa lähestyä.
Tämä 29 vuotta on juuri sopiva ikä. Tän ikäisenä sitä on kai jo aikuinen, ainakin peilistä kun katsoo niin ulkoisesti näyttää siltä, mutta päänsisäisestä elämästä en menisi välttämättä joka yhteydessä käyttämään sanaan aikuinen tai edes aikuismainen. ;) + mulla on ikävä mun äitiä ja isää.
Mutta tämä on kiva ikä, sopiva JA(!) alle nelikymppiset (mutta yli kolmikymppiset) pitää mua vielä NIIIN NUORENA... Se tuntuu hauskalta ja oikeinkin mieltäylentävältä. :D (en tiedä onko mieltäylentävä yhdyssana vai ei, joten älä takerru siihen...)
..Ja onneks mun hellu on mua AINA 6 vuotta vanhempi, niin ei tässä hätää tule.

Mii laikiii!

Ootteks kattonu Vain Elämää? Tänään Elastisen päivä ja me kattellaa sitä sit hauskas seuras. Huomenna töitä, bileet ja unta. Sunnuntaina uimista, lenkkeilyy, ulkoiluu, rentoutumista.
Mun mielestä kuulostaa aika hyvälle viikonlopulle!


Mukavaa viikonloppuu teillekin! 


<3 Elina
 
 

Tylsää arkea vai ihanaa elämää?

Luin ystäväni postausta ja aloin miettimään omaa arkea ja toisten arkea ja mitä arjesta ajatellaan.
Monesti kuulee lauseen; "Tämä on vaan tällasta tylsää arkea nykyään". Niin sitä se elämä on. Tylsää arkea päivästä toiseen.

Mutta onko se arki oikeasti edes niin tylsää? Aamulla herätys, toisinaan aamulenkki ja toisinaan sängyssä lojumista ja sitten tarhan kautta töihin. Kuulostaako tylsältä? Toisinaan aamuisin tapellaan Mintun kanssa, että mitkä hanskat tarhaan pitää laittaa ja toisinaan nauretaan, kun takin vetoketju ei mene kiinni.
Hermot on kireällä monesti aamuisin....varsinkin, jos on puolijuoksuaamu. Siltikin väitän, että meillä ei ainakaan tylsää ole. Tylsää olisi, jos kaikki aamut olisivat samanlaisia.
Tänä aamuna Minttu sanoi, että "Onpas hauskaa, kun voidaan rauhassa kävellä tarhaan, vaikka tämä kävely ei niin hauskaa olekaan, kun mielummin ajaisin sillä valkoisella porschella mikä on siellä kaupassa jonka ohi kävelemme!" Nauroimme. Ei ollut tylsää.

Silloin, kun elin vaihetta elämässäni johon en ollut tyytyväinen enkä ollut onnellinen, niin monesti itsekin mietin, että miksi tämä elämä on tylsää ja valitin päivästä toiseen, kun ikinä ei tapahdu mitään ja elämä on vaan päivästä toiseen samanlaista tylsää arkea. Se kaikki oli paljon myös minusta itsestä kiinni, olin silloin paljon negatiivisempi ihminen ja minulla oli huono olla itseni kanssa.
Sitten, kun itse tein päätökseni muuttaa elämää, niin arkikin on tuntunut ihan eriltä.
Muuttama viikko sitten otin Mintulle lapsenvahdin yhtenä viikonloppuna yhdeksi illaksi ja ajattelimme Peten kanssa, että NYT tehdään jotain kivaa ja ollaan hetki ihan kahdestaan. Olimme luovia ja löysimme itsemme Prismasta. Nauratti. Ei ollut tylsää.

Asun kaupungissa missä olisi vaikka mitä tekemistä, mutta se arki pyörii kokoajan siinä samassa ympyrässä, joka aamu samat tarhan tädit, bussissa samat ihmiset samaan aikaan, työpaikan pihalla sama huoltomies siivoamassa pihaa, samat rutiinit joka aamu töihin tullessa, käyn samassa ruokakaupassa jne jne.
Eräs vanha mies kulkee joka päivä samalla bussilla, istuu joka kerta samaan penkkiin ja hänellä on joka päivä sama kassi mukana ja hän hymyilee kaikille. Yhtenä aamuna hän ei noussut bussiin ja huomasin miettiväni, että Ai vanha mies ei tänään tullutkaan bussiin. Hymyilytti. 

Eilen illalla mua nauratti ja veti sanattomaksi eräät viestit makkaran grillauksesta?
Pieniä hauskoja arjen asioita.
Omalla kohdalla en enää edes muista, että koska olisin miettinyt, että onpas tämä arki tylsää.

Mun arjessa ainakin on paljon hymyä ja naurua kaikesta huolimatta.
Entinen työkaverini kirjoitti mulle facebookissa jokin aika sitten, että "Sä olet sitä ihmistyyppiä joka kaivaa positiivisuuden paskakasastakin!"  
..Sekin nauratti varsinkin siksi, kun se tuli ihmiseltä ketä olen tutustumisesta asti pitänyt yhtenä positiivisimmista ihmisistä ketä tunnen! :)



Onko sun arkesi tylsää vai hauskaa?



Mukavaa päivää!


Elina