Mun tyttöni.

Minttu kävi pikareissun pikkuveljensä ristiäisissä ja kun tuli sieltä kotiin, niin on puhunut, että hän haluaisi olla pohjoisessa aina. Siellä missä on mummola ja isä ja perhe, mutta ei ilman äitiä. Äidin pitää olla mukana ja meidän pitäisi asua mummolan vieressä.

Sitten se taas iski muhun; syyllisyydentunne. Iltaisin on ollut vaikeinta, peitellä ja jättää hänet nukkumaan omaan sänkyyn, kun iltasadun aikana kietoo pienet kädet mun ympärille. Itkuhan siinä on tullut monena iltana.
Olen katsonut pientä nukkuvaa tyttöä, silittänyt hiuksia ja miettinyt, että olenko tehnyt väärät valinnat? Jaksaako Minttu? Miten Minttu tulee pärjäämään? Mitä Minttu ajattelee? Miltä hänestä tuntuu? (Apua.)

Olen ollut huolissani, kun häntä ei kiinnosta lukeminen, kirjoittaminen menee toisinaan hyvin ja toisinaan miten sattuu. Itse hän vain hihittelee asialle ja kysyy, että "Kirjoitinko mä äiti nyt vähän niinkun päin puuta tän?".
Otanko minä itse tämän liian vakavasti? Vertaanko Minttua itseeni, kun itse opin niin aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan?
Eskarin tädit olivat huolissaan Mintun kirjoittamisesta ja hahmottamiskyvystä. He kysyivät myös, että voisiko Mintun näön ja kuulon tarkastuttaa, että ne saataisiin sulkea pois, jos ei ole kyse siitä, ettei hän esimerkiksi näe kunnolla.
Näkö ja kuulo tarkastettiin ja kaikki oli niiltä osin ok. 
Eskarissa alettiin puhumaan lukihäiriöstä ja huolestuin entisestään.
Neuvolassa taas sanottiin, ettei ole mitään syytä huoleen, kun heidän mielestä Minttu hahmottaa ihan normaali 6-vuotiaan tavoin ja kirjoituskin sujuu. Puhuimme meidän elämästä (ero, muutto yms.) ja Mintun jaksamisesta. Neuvolasta sanottiin, että heidän mielestä on tärkeintä tällä hetkellä se, että tämä pieni tyttö on selvinnyt niistä kaikista suurista muutoksista tähän mennessä ja käyttänyt ne voimavarat siihen selviämiseen eikä uuden oppimiseen. Helpotti hieman ja silmät täyttyivät helpotuksen kyyneleistä, kun joku sanoi, että mun tytöllä on kaikki ihan hyvin. Mutta sit taas kotona illalla mietin, että olenko minä omilla valinnoillani väsyttänyt oman lapseni?
Eskarin alettua Minttu on ollut todella väsynyt. Aiemmin tämä aamuvirkku on herännyt viimeistään seitsemältä, mutta nyt aamuisin on mentävä herättämään vaikka illalla menee hyvissä ajoin nukkumaan.
Juttelin päiväkodilla Mintusta ja päiväkodinjohtajan mielestä väsymys voi johtua siitä, että eskarissa on niin intensiiviset 4 tuntia ryhmässä eikä Minttu ole siihen vielä tottunut. Neuvolatädin mielestä väsymys voi johtua siitä, että Mintulle on  raskaampaa opetella uusia asioita kuin toisille ja eskarin aloitus on vaatinut häneltä enemmän.

Arvailuja, arvailuja.... Kummat tietävät paremmin, neuvolatädit vai päiväkodin henkilökunta?


Elina
 
 

EB on siististi cool.

Miksi EB:t eivät ole "ikinä" myöhässä? Mutta VR on melkein aina. Miksi EB:t on niin siistejä ja cooleja mutta IC:t eivät? Miksi EB:t eivät haise, mutta IC:t haisee? Miksi junaliput ovat kalliita ja bussiliput halvempia? Miksi kummankaan nettisivut eivät toimi aina moitteettomasti? Miksi alennuslippuja ei saa ostettua, vaikka ne näkyvät matkahaussa? Miksi bussiliput ovat kiinteähintaisia aina Turku-Helsinki välillä 31,50€? Tai vaihtoehtoisesti Matkahuollolla on alennuslippuja 3,00€-25,00€. Miksi junalippujen hinnat vaihtelevat todella paljon ja alennuslippuja saa vain tietyille matkoille ja tietyille päivämäärille? Kuka mulle voisi vastata? VR:n henkilökunta vastaa kysymyksiin yleensä "No näin ne vaan menevät" tai jotain muuta selventävää. Bussikuskit pyörittelevät päätään, että miksi ihmiset edes käyttävät junia. Niinpä. Miksi? Onko se tottumus vai mikä?

EB:n plussat
+siisteys
+helppous (asun lähempänä bussiasemaa kuin juna-asemaa)
+hinta
+asiakaspalvelu ja matkustajien turvallisuudesta huolehtiminen!
+busseja menee useammin kuin junia
+EB:n bussimatkat on suunniteltu niin, että ne eivät odota vastaantulevaa liikennettä keskellä metsää kahta tuntia. ;);)

VR:n plussat
+pitkillä matkoilla suihkulliset/WC:lliset hytit
+konduktöörit on yleensä ihan ok... idioottejakin mahtuu joukkoon.
+eiliselle konduktöörille on pakko antaa plussa, kun hän kertoi Mintulle, että hän ei valitettavasti ole Risto Räppääjä vaikka hänellä onkin punaiset hiukset. Mintusta se oli hupaisaa ja hän sai oman Risto Räppääjä junalipun.

Miinuksia en viitsi alkaa ihan listaamaan, koska VR  joutuisi häpeämään.
Kun noin vähäisiksi jäivät VR:n plussat. Kyllä tästä kirjoituksesta joku varmaan vetää herneen nenään.

Matkustamme suhteellisen paljon Mintun kanssa junalla ja bussilla ja olen ollut Veeärrään tyytyväinen ja usein myös puolustanut kyseistä puljua.. Tosin nyt viimeiset kolme vai neljä kertaa juna on ollut joka kerta myöhässä tai matka on peruttu kokonaan ja on joutunut itse lähteä sen vuoksi vaihtamaan lippua, että pääsee edes seuraavaan junaan. Junamatkustaminen on mielestäni myös kallista, jos ei satu kuukautta aikaisemmin tietämään tarkkaa aikataulua ja ota jotain halpaa lippua. Enkä ymmärrä VR:n hinnoittelupolitiikkaa alkuunkaan. Jos valitsee normaalin matkan esim Turku-Helsinki välille, niin IC-junalla matka voi olla 37,00€ normaalihintaisena ja matka kestää kaksi tuntia (..tai toisinaan 5 tuntia..), mutta sitten jos valitset Turku-Helsinki välille lipun jolla matkustat vanhalla pikajunalla jonku kiertoreitin kautta 3h niin lipun hinta oli eilen 84,50€....itse olin siinä vaiheessa tukehtua nauruun ja wtf-fiilikseen. :'D
Vein Mintun eilen Hki-Vantaalle josta lensi Kittilään isänsä luokse.
Menimme junalla, joka oli LIKAINEN ja siis todella likainen. Istuimet olivat likaiset, lattia oli likainen. Roskikset oli varmaan vaihdettu ja muuta ei. Miksi niitä junia ei siivota kunnolla? Kävimme hetken Mintun kanssa leikkivaunussa, mutta lähdimme takaisin omalle paikalle istumaan, koska leikkipaikka ja kirjat yms. olivat törkyisen likaiset. Leikkipaikassa leikkii lapsia ja silti ne ovat niin järjettömän likaisia? Miksi VR miksiiiii?? 
Takaisin Helsingistä Turkuun tulin EB:llä, koska EB on siististi cool.
EB oli siisti, puhdas ja cool eli viileä ja raikas.
Rakas poikaystäväni joka on tässä jo tovin mulle kertonut kuinka kannattaisi käyttää EB:tä eikä junia, tunsi varmaan pienen riemuvoiton, kun pääsi sanomaan, että "niin mitä mä olen sulle sanonut, käytä EB:tä." ;)

Kyllä. Tästä lähtien aion käyttää EB:tä, koska EB on siisti ja cool ja heillä on huippua henkilökuntaa ja kertaakaan en ole joutunut palveluun tai siisteyteen pettymään.


Kivaa viikonloppua!


Elina

Miksi valitset stressaamisen?

Minulla on ollut liian kiire viime aikoina ja liian monta unetonta yötä, kahvakuula on nukkunut kaapin hyllyllä liian paljon. Saamattomuutta ja laiskuutta ollut ilmassa...Vai ihan vaan puhdasta väsymystä?
Kun nyt kuitenkin mietin esim. viimeistä viittä päivää, niin joka päivä on kuitenkin tullut reipasta hyötyliikuntaa, joten olen tyytyväinen ja hyvällä mielellä. En stressaannu. Ihanaa.

Luen useita blogeja esim, kun ihmiset taistelevat elämäntapojensa kanssa. Välissä on ihanan seesteisiä kirjoituksia ja ihania onnistumisia, mutta välissä ne saavat jopa tuntemaan huonoa oloa ja ärsytystä sillä negatiivisuudella ja stressaavuudellaan.

Erästä blogia lukiessani oli pakko lopettaa lukeminen kesken, kun oli v*ttua, perkelettä ja saatanaa, kun paino ei putoa, kun paino ei putoa, kun PAINO EI V**** PUTOA! ...Olisin halunnut kommentoida jopa jotain "rakentavaa", mutta en kommentoinut. Olisin saanut vihaisten mammojen kommenttitulvan näytölleni. Ei kiitos. (..toisaalta..olisi se voinut olla viihdyttävääkin..)

Siirryin seuraavaan blogiin mitä satunnaisesti luen.
Tätä blogia lukiessani tunsin jopa sääliä siitä, että ne vaa'an numerot oli tällekin kirjoittajalle niin suuri asia, elämää suurempi. Miksi? Eikö se hyväolo tai terve olo ja ulkonäkö riitä? Bloggaaja oli esimerkiksi kirjoittanut; "Näytän hyvälle vasta, kun painan 57kg!" (Oletko varma?)...Ko. henkilö oli tällä hetkellä muistaakseni jotain päälle 80kg (pudotettua kilomäärää en muista) ja mun silmiini hän näytti hyvältä ja terveeltä. Onko mun silmät kieroutuneet vai onko tälle henkilölle tullut jostain tietystä numerosta pakkomielle? Miltähän tämä ihminen kuvittelee näyttävänsä 57 kiloisena? Mietin tämän ihmisen kuvaa katsoessani, että tuosta ihmisestä kun ottaa vielä yli 20kg pois, niin mitä siinä on sitten enää jäljellä? Itse en ikinä haluaisi olla niin pieni. Onko mun mielikin kieroutunut? Ehkä, mutta ainakaan en stressaa numerosta 57 ja peiliin katsoessa ihan tykkään itsestäni.
En stressaannu siitä, että kahvakuula on kaapissa kolme päivää putkeen tai että söin "vääränä" päivänä karkkia. Onko se niin vaarallista? Ei kai.
Jos haluaa todella pitää ne elämäntavat ja oppia sen normaalin syömisen jokapäiväisen sokeriöverin sijaan, niin ei siitä varmaan kannate alkaa stressaamaan.Vai mitä?
Mun ajatus asiasta on, että sitten vedät sitä sokeria suuhun kaksin käsin, jos täysin kiellät kaiken itseltä. Mitä, jos saisit kerran viikossa syödä ihan mitä ikinä haluat? Olisiko se parempi?
Monessa blogissa luki "Huomenna aloitan..." tai "Huomenna parannan tapani.." ..Miksi huomenna? Jos olet aamulla seitsemältä kirjoittanut blogiisi, niin mikset aloittanut heti aamulla? Miksi vasta huomenna?

Tiedän kyllä millaista kamppailua tuo kaikki on. Löytää se normaali tapa elää ja syödä. Se on vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Varsinkin, jos on jossain vaiheessa kärsinyt jonkinlaisesta syömishäiriöstä, koska silloin se mieli ruoasta ja syömistavoista on erittäin kieroutunut.

En halua kenenkään mieltä pahoittaa tällä, mutta hyvänenaika sentään...Lopettakaa se stressaaminen ja valittaminen. Miettikää mielummin, että mistä se johtuu, että ne hyvin opetellut elämäntavat on niin vaikea pitää yllä, älkääkä olko liian ankaria itsellenne. Nauttikaa siitä muuttuneesta ulkonäöstä ja jo menetetyistä kiloistanne.

Mikään ei ole kauniimpaa, kuin hymyilevä ja positiivinen ihminen! Asenne....ei ne numerot.


<3 Elina

 

Pienen tytön ikävää vai uhmailua?

 
Minttu on lähdössä isänsä luokse 12.9. pitkäksi viikonlopuksi ja samalla näkee oman pikkuveljen, jonka ristiäiset siellä sitten on viikonloppuna.
Mintulla on menossa ikäväpäivät, kun tietää, että pian lähtee pohjoiseen. Tämä sama toistuu joka kerta, kun on lähdössä ja Mintun kanssa kutsumme näitä reissua edeltäviä päiviä/viikkoja ikäväpäiviksi. Milloin on ikävä mummoa, kun on menossa mummolaan tai milloin on ikävä isää, kun on menossa isän luokse.
En olisi ikinä uskonut, mutta ikäväänkin tottuu..En tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, että siihen tottuu, mutta tilanne on tämä ja tähän on ollut pakko tottua. Siis minä olen tottunut, Minttu ei ja se sattuu. Tekee kipeää katsoa oman pienen tytön ikävää ja kyynelsilmiä.
Lauantaina laskimme Mintun kanssa, että montako päivää on lähtöön ja teimme kalenterin hänen huoneeseen. Jokaisena iltana kalenteriin liimataan tarra ja lasketaan, että montako päivää on vielä jäljellä. Tämä on ollut mummolla(äidilläni) ja Mintulla käytössä silloin, kun Mintulla on ollut ikäväpäivät, kun on ollut tulossa takaisin Turkuun.
Usein mietin, että onko lapsellani kokoajan ikävä? Pitäisikö minun tehdä jotain toisin tässä tilanteessa? Voisinko jotenkin helpottaa lapseni ikävää? En ole keksinyt muuta kuin rakastavan sylin ja juttelun asioista. Riittääkö se? Riittääkö se, että halaan lastani? Juttelen asioista hänen kanssaan ja pidän huolta? Onko se tarpeeksi? Mitä muuta voisin tehdä?
Välissä tunnen niin suurta riittämättömyyttä vanhempana. Varsinkin silloin, kun Mintulla on kaipuu isästä ja minä tajuan liian myöhään mistä kiukuttelu johtuu. Sitten pyydän anteeksi Mintulta, kun tajuan, että kiukuttelu ei olekaan normaalia pienen lapsen uhmailua vaan se on sitä pienen lapsen ikävää.
Tänään aamulla meillä oli pitkät halaukset päiväkodilla ja monta suukkoa, autoin Mintulle kengät jalkaan, vaikka hän olisi osannut sen itsekin, mutta ihan vain siksi, kun näin, että tänään on päivä jolloin kenkien laittaminenkin tuntuu liian isolta asialta.
Tämä vaatii ja on vaatinut minulta paljon itsehillintää, kun heikot hermot omistan. En aina ymmärrä miksi se kenkien laittaminen on niin vaikeaa tai miksi jonain päivänä se takki ei mene kiinni vaikka aiemmin meni. Nykyään sen jo toisinaan erottaa onko kyse ikäväkiukusta ja normaalista uhmailukiukusta. Ikäväkiukun aikana halataan, puhutaan ja pyyhitään kyyneleet. Uhmailukiukun aikana en anna vaihtoehtoja. Molemmat tavat toimii, kunhan vain oppisi erottamaan joka kerta mistä kiukusta on kyse milloinkin, niin olisi elämä helpompaa meille molemmille.





Mukavaa päivää!



Elina

Minttu luumuostoksilla Myllyssä